Pohdintaa

Ei oo taas tullu kirjoteltua ku tuli tämmöset yllätys yö vuorot, lista vähän muuttu. Mutta ei täs mun elämäs kyl oo mitään tapahtunukkaa. Tänään oli tilipäivä ja sehän ei tarkota muuta kuin shoppailua. Muutama satanen meni taas että hujahti. Laitan täs lähipäivinä vähän kuvia ostoksista.

 Mä just vast yks päivä tajusin et yritän varmaan tällä materiaalilla täyttää jotakin tyhjää kohtaa itsessäni. Koska silloin kun päivä menee shoppaillessa ja hankkimiinsa tuotteisiin tutustuessa ei päässä juuri muuta pyöri (kuten ''obsessioni'' lasten hankkimisesta). Tuntuu että ahdistus siitäkin vain kasvaa päivä päivältä. Osittain ehkä senkin takia koska niin se tekee myös ''miehelläni''. Oman tuskan vielä kestän, mutta kun näkee toisen kärsimyksen... se on minullekkin liikaa.

 Olen useasti pohtinut kysymystä: Onnistuisiko hän jonkun toisen kanssa? Koska haluan vain hänen olevan onnellinen. Ollaan ajateltu että kohta voisi olla aika mennä jonkunlaisiin tutkimuksiin yksityisen puolelle. Jos saisi vaikka selvyyttä tähän asiaan. Mutta minua pelottaa että voin joutua kuulemaan ne sanat jotka kertovat minun olevan kykenemätön. Mitä sitten teen?

 Kun minulta on kysytty mikä mielestäni on elämän tarkoitukseni olen vastannut näin: Perhe, lapset. Se että mahdollistan uuden elämän. Mitä jos elämän tarkoitukseni viedään minulta..mitä minulla on jäljellä.