Pohdintaa

Ei oo taas tullu kirjoteltua ku tuli tämmöset yllätys yö vuorot, lista vähän muuttu. Mutta ei täs mun elämäs kyl oo mitään tapahtunukkaa. Tänään oli tilipäivä ja sehän ei tarkota muuta kuin shoppailua. Muutama satanen meni taas että hujahti. Laitan täs lähipäivinä vähän kuvia ostoksista.

 Mä just vast yks päivä tajusin et yritän varmaan tällä materiaalilla täyttää jotakin tyhjää kohtaa itsessäni. Koska silloin kun päivä menee shoppaillessa ja hankkimiinsa tuotteisiin tutustuessa ei päässä juuri muuta pyöri (kuten ''obsessioni'' lasten hankkimisesta). Tuntuu että ahdistus siitäkin vain kasvaa päivä päivältä. Osittain ehkä senkin takia koska niin se tekee myös ''miehelläni''. Oman tuskan vielä kestän, mutta kun näkee toisen kärsimyksen... se on minullekkin liikaa.

 Olen useasti pohtinut kysymystä: Onnistuisiko hän jonkun toisen kanssa? Koska haluan vain hänen olevan onnellinen. Ollaan ajateltu että kohta voisi olla aika mennä jonkunlaisiin tutkimuksiin yksityisen puolelle. Jos saisi vaikka selvyyttä tähän asiaan. Mutta minua pelottaa että voin joutua kuulemaan ne sanat jotka kertovat minun olevan kykenemätön. Mitä sitten teen?

 Kun minulta on kysytty mikä mielestäni on elämän tarkoitukseni olen vastannut näin: Perhe, lapset. Se että mahdollistan uuden elämän. Mitä jos elämän tarkoitukseni viedään minulta..mitä minulla on jäljellä.

Vapaa aamu alkaa itsestään huolta pitämisellä

Tosiaan tänään on vapaapäivä töistä, eli ei muuta kuin naamiot naamaan ja suihkuun. Kyllä se elämä vielä voittaa.

 Kasvojen hoito:
1. Herbina- Marja Spa Puhdistusemulsio
2. Herbina- Marja Spa Kasvovesi
3. Dermosil- Arctic berries concepts Vadelmasavi naamio
4. Gatineau- Activ eclat kasvoseerumi

Suihku:
1. Bed Head- Tigi Shampoo
2. Bed Head- Tigi Conditioner
3. Avon- Naturals Strawberry & Guava Shower gel

 

Hetken musiikki: Tästä biisistä ei voi tulla kuin iloiseksi

Kipee...again

Piti tänään mennä iltavuoroon töihin ja niin itseasiassa meninkin kunnes muutaman tunnin päästä lähin pois. Sain ihan kamalan hedarin ja lämmöt nous vähän. Ei muutakun panadolia turpaan ja kotiin lepäämään.

Onneksi mun ''pelastaja'' oli tehny ruoan valmiiksi niin ei tarvinnu sitä stressata. Nyt kahtelen illan tv ohjelmia läpi kittaillen kahvia naamaan.

1. Häät sulhasen tapaan

2. Supermarjo ja tytöt

 3. Ruotsin miljonääriäiti suomessa

4. Lasten day spa

These words are my own

Nyt on sitten blogi pistetty pystyyn. Omalla kohdallani tein sen ehkä terapeuttisessa mielessä. Viime aikoina  minulla on ollut jonkunlainen ''masennus'' kausi käynnissä. Hassua, voisi sanoa että asiat on paremmin kuin hyvin. On töitä, on mies joka kaiken kukkuraksi on jaksanu mua jo 5 vuotta (ja se on paljon mun kanssa). Just saatiin uus kämppä luhtitalosta, kaksio jossa on omatakapiha ja vasta rempattu.

 Mutta silti on tunne että mikään ei riitä, vihainen ja surullinen mutta toisaalta turtunut. Olen yrittänyt pohtia mitä multa vielä muka puuttuu kun olen olevinaan niin onneton. Se on luultavasti asia josta en ole voinut kenellekkään puhua. Ollaan yli vuosi yritetty lasta...tuloksetta. Se on aina mielessä eikä sitä saa pois. Ajattelen sitä päivittäin ja se tulee joka nurkalla vastaan. TV:stä, ulkona, nukkumaan mennessä, töissä jossa muusta ihmiset eivät osaa puhuakkaan kuin lapsistaan, lapsen lapsistaan jne.

 Miesystäväni ja minä suunnittelimme että lapset olisivat hyvä tehdä nuorina, mutta elämä ei aina mene niinkuin ajattelee. En tiedä miten pääsen tästä tuskasta joka syö minua pala palalta. En ole enää oma itseni, en tunne minua enää. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Tuntuu vain että olen yksin.